|
Post by Fiona on Aug 1, 2012 13:15:52 GMT -5
Yksityisille hevosille tarkoitetut hoidot
|
|
|
Post by Marko Eklund on Jun 12, 2015 14:02:18 GMT -5
12.06.15 - R.S. Cashmir
Kumma juttu että Fiona, Roosa ja Tiina olivat saaneet minut oikein innostumaan ratsastamisesta. Tai innostumaan ja innostumaan. Välillä teki mieli mennä köpöttelemään hieman kentälle ja maastoon. Mitään pikkuisia islanninhevosia en halunnut ratsastaa. Jätin ne mieluusti naisten hommiksi. Olin päättänyt että jos mies ratsastaa se ratsastaa kunnon hevosella. Siksi tallillamme kouluttajana ja tuntiopettajana toiminut Roosa olikin suositellut minulle Fionan avustuksella Kassua. Suuri ruunikko olikin kyllä juuri sitä mitä rahvas kaljasta pitävä mies kaipaisi jos tyttöjen harrastukseen menisi nenänsä työntämään. Ison hevosen, mutta rauhallisen että ei ollut pelkoa putoamisesta. Roosa oli auttanut minua vaikka kuinka paljon uuden "harrastukseni" kanssa. Hän oli opettanut hoitamaan, varustamaan sekä ratsastamaan. Kummia en osannut mutta tarpeeksi mennäkseni itse.
Tänään minut valtasi taas outo tunne päästä ratsaille näin kauniina ilmana. Yleensä miehet varmaan nauttisivat saunasta ja kaljasta tälläisinä perjantai päivinä mutta minä olin menossa ratsastamaan. Jooakin oli soittanut aikaisemmin ja pyydellyt kaljameisinkeihin mukaan. Olin valehdellut että päivystän illan töissä. Enhän voinut mennä sanomaan "Hei äijät, ryypätkää te, minä menen ratsastamaan". Siitä olisi saanut kuulla loppu elämänsä. Olin kuitenkin päättänyt, nyt ei itkut enään auta.
Kassu seisoskeli tarhassa tuttuun tapaan Renen kanssa. Uni oli mennyt jo tarhojen takana olevalle laitumelle laiduntamaan yhdessä Monten, Pietun sekä Miskan kanssa. Kun oikein katsoin niin pari islantilaistakin sielä näköjään meni isompien perässä. Avattuani tarhan portin Rene ei korvaansa letkauttanutkaan. Se seisoi tarhan takaosassa katsellen muiden hevosten ilakointia isolla laitumella. Kassu sensijaan köpötteli heti portille hörähtäen tuttuun tapaansa. Silitin ruunan tummaa otsaa ja napsautin riimunnarun kiinni sen riimuun. Lähdimme kävelemään ala-tallille päin jossa yksityisten hevosten karsinat sekä varusteet olivat. Suuri ruuna seurasi kuin koira kiltisti perässäni sisälle päin. Se oli aina niin rauhallinen - täydellinen minulle siis.
Päätin kauniin sään seurauksesta kiinnittää Kassun pihalla olevaan aidan pätkään. Ruuna jäi paikoilleen rauhallisesti ja seurasi touhuiluani tarkkaan. Hain ratsuni satulan sekä suitset satulahuoneesta ja nappasin mukaani vielä jonkun harja-ämpärin matkalta. Harjasin Kassun perusteellisesti ennen varustamista - juuri niin kuin minulle oli opetettu. Nostin satulan Kassun selkään, kiristin satulavyön ja pujotin suitset ruunan päähän. Nappasin vielä kypärän tallin käytävältä omaan päähäni ja irrotin Kassun riimunnarusta. Laskin jalustimet alas ja ponnasin selkään. Tuntui kun olisi istunut rekan ratissa. Niin korkealla sitä taas oltiin.
Kassu käveli rauhallisesti mäen ylös ylä-tallille. Fiona ja Tiina tulivat vastaan taluttaen uutta Sagaa ja Refjaa. - Jahas mies! Oletko tulossa vai menossa? Fiona kysyy. Naiset pysähtyvät poneineen Kassun vierelle. - Menossa, vastaan lyhyesti. Tiinaa naurattaa. - Päätit kaljan sijaan siis lähteä ratsastamaan vai? Hihiihh, enpä olisi sinusta uskonut! Tiina kihertää. Tuntuu että punastun. Mumisen vastaukseksi jotain. En keksi mitään järkevää. Onhan se tyhmää, mies ratsailla perjantai-iltana kaljan sijaan. Mikäkin ponipoika. - Anna mennä vain miten sielu sietää. Ei tarvitse panikoida, Fiona rauhoittelee. Päätän jatkaa matkaani. Painan pohkeet kevyesti Kassun kylkiin ja ruuna lähtee rauhallisesti kävelemään eteenpäin. Näytän naisille vielä keskisormea.
Pääsemme kentälle jossa päätin työskennellä hieman. Kierrän uraa vielä pari kierrosta pitkin ohjin ennenkuin otan Kassun tuntumalle ja nostan ravin. Ruunan ravissa on helppo keventää sillä se on tasaista ja iso liikkeistä. Teen päätyihin ympyrät ja Kassu muuttuu hieman automaattiseksi jo kolmannella kierroksella muistaen kääntyä ympyrälle itse. Päätän siis lopettaa ja vaihtaa suuntaa ennenkuin Kassu vie minua enkä minä sitä. Jatkan ravissa työskentelyä uralla parin kierroksen verran ennenkuin siirryn takaisin käyntiin.
Taputan Kassua kaulalle ja kehun sen mahtavaa työskentelyä. Tämän takia kyllä kehtaa jättää kaljaillan väliin vaikka oikeaa syytä pojille en kertonutkaan. Huomaan Fionan ilmestyneen kentän laidalle. Ratsastajan hänen luokseen. - Oletko kauankin seissyt siinä? kysyn ja pysäytän Kassun. - En..tulin juuri. Hienosti menee! Tiedätkö mitä.., Fiona sanoo salamyhkäisesti ja jatkaa: - Mene uralle ja laukkaa pari kierrosta. Minä teen pienen esteen. Annan Kassulle pohkeita ja jatkan kävelyä sen kanssa uralla. Annan sen hieman hengähtää pitkin ohjin. - Oletko nyt ihan varma? En ole itse niin varma että pysyn täälä.., sanon nolosti samalla kun Fiona nostaa puomeja estetolppien pidikkeille. Fiona väläyttää minulle hymyn. - Olen ihan varma. Älä huoli, Kassu vie sinut esteen yli kunnialla.
Fiona on pystyttänyt keskelle kenttää pienen pystyn joka on ehkä 50 cm korkea. Laukkasin pari kierrosta sillä aikaa kun Fiona kasasi estettä kokoon. Kassu näyttää olevan innostunut ja energinen. - Kassu on pomminvarma estehevonen. Se hyppää yleensä kanssani 160 cm korkeita esteitä. Eeelii kolme kertaa tämän kokoisia. Älä huoli, Kassu ei pudota sinua. Ratsastat vain reippaassa laukalla estettä kohden, nojaat hypyssä hieman eteen ja alastulossa hieman taakse. Voit ottaa harjasta hieman kiinni jos pelottaa. Ai niin, muista pitää kantapäät alhaalla että pysyt paremmassa tasapainossa, Fiona luettelee. Tunnen itseni silti edelleen epävarmaksi. Nostan laukan ja ohjaan Kassun päädystä kentän keskelle kohti estettä. Juuri ennen ponnistusta tarraan harjasta kiinni ja Kassu liitelee esteen yli tasaisesti. Olemme takaisin maankamaralla ja Kassu jatkaa uralle. En ole vieläkään päästänyt harjasta irti. Olen kuin lamaantunut. Fiona pysäyttää Kassun uralla. - Oletko hengissä? Näytät kalpealta, Fiona kysyy ja tarraa Kassun ohjiin kiinni. Uskallan vihdoin päästää harjasta irti. Äskeinen oli..oli uskomatonta!
Kun vihdoin pääsen yli henkeni salpaantumisesta suoristan selkäni. - Kaikki on hyvin. Se oli..mahtavaa. Saanko kokeilla toisen kerran? sanon ja kuulostan pieneltä lapselta joka tahtoo mennä uudestaan liukumäestä. - Tottakai! Fiona sanoo, irrottaa
|
|