|
Post by Fiona on Aug 1, 2012 13:09:55 GMT -5
gg
|
|
|
Post by Fiona on Aug 1, 2012 13:10:17 GMT -5
Ljúfur - 4.1.2012 - Unelmien pullaponi <3
Ljúfur tuntui jo ostovaiheessa täydelliseltä orilisältä talliini. Samalla ostamani Bardi oli myös hyvä ostos ja kauniista kimosta orista kasvaisi varmasti mahtava islantilainen. Silti olin kovasti Luffen lumoissa!
Otin Luffen ja Bardin aika yksi sisälle, jotta oripojat eivät pääsisi karkaamaan keskellä yötä. Poikia se ei näyttänyt haittaavan, vaan kummatkin tulivat aina kiltisti sisälle, niin, että pystyin taluttamaan kumpaakin yhtäaikaa. Tapojeni mukaan aina aamuisin ennen tarhaanpäästöä harjasin oripojat nopeasti ennen ulospäästämistä. Niinn tein myös tänään.
Nappasin harjan mukaani orien yhteisestä harjakopasta ja aloitin Bardin harjaamisen. Olin laittanut Bardin matalaseinäsempään karsinaan, jotta se näkisi lajikumppaninsa. Se ei halunnut missään tapauksessa jäädä yksin tai erota varsinkaan Luffesta. Pojista oli tullut kuin paita ja peppu.
Harjatessani kimoa oria, mietin tarhaamismahdollisuuksiani. Etna ja Hope tarhailivat päivät kahdestaan pihatollisessa karsinassa, jossa kummatkin asuivat kokovuotisesti. Kummatkin olivat kasvattaneet kunnon tarvikarvan. Viki taasen tarhaili tienviereisessä tarhassa, jossa ei ollut pihattoa. Ori yöpyi tallissa niinkuin kummatkin pikkuorit. Mutta Bardi ja Luffe... Orit olivat kokoajan liikunnantarpeessa ja nykyinen tarha ei ehkä ollut niille kaikista paras. Suurelle laitumelle en kumpaakaan kuitenkaan halunnut päästää, koska hanki siellä oli aivan koskematonta ja orit eivät voisi juoksennella vapaasti kinoksissa.
Harjasin viellä Luffen, joka hamusi taskujani ja haisteli minua. Se pyörähteli karsinassa kärsimättömänä. - Luffe, rauhoitu! Pääset kyllä ulos jos olet paikoillasi, sanoin ja harjasin orin nopeasti loppuun. Kiinnitin riimunnarun Luffen vihreään riimuun ja avasin karsinan oven. Poika rynnisti heti ovesta melkein jättäen minut kakkoseksi. - LUFFE! Karjaisin. Bardi nostaa päänsä vesikupista ja painaa korvat luimuun. - Nyt olet kunnolla herra tai et lähde ulos vielä! Luffe tapittaa minua suurilla silmillään ja seisoo aivan hievahtamatta. Kohta jatkan matkaani ja herra kävelee kiltisti perässäni.
Ajattelen, että otan nyt hevoset yksi kerrallaan, kun Luffellakin on kova kiire. Samassa Kristell tulee pirteänä talliin ja suostuu ottamaan Bardin. Kävelen ulos ja pidän Luffen riimunnarun kireällä - ihan vain varmistaakseni, että se ei vedä minua kumoon tai ala rynnimään. Kun pääsemme ulko ovesta halliin ja hallista lumisateeseen Luffe riehaantuu totaallisesti ja nostaa laukan ala-tahoille päin.
Nykäisen riimunnarusta kunnolla ja karjun, mutta ori ei kuuntele vaan laukkaa mäkeä alas kotitaloni ohi tarhoille. Viki katselee varsoja oudoksuen. Vanha hevonen kävelee aidalle ja hirnuu Luffelle. - Joko se pysähtyi?! Kristell huutaa kun katoamme puskan taakse. Hä oli näköjään saanut Bardin pysymään nahoissaan, vaikka se oli nuorempi.
Kun viimein sain Luffen pysähtymään niiden tarhan kohdalla olin hyvin pettynyt ihanaan hevoseeni. - Kuules oripoika! Et kyllä todella pääse leikkimään Bardin kanssa suurempaan tarhaan! Me mennäänkin leikkimään vähän tonne kentälle ja se ei ole yhtä mukavaa! Talutin Luffen Vikin tarhan portille ja otin orin ketjuriimunnarun. Viki katseli touhujani ihmeissään, mutta pysyi heinäkasan ääressä. Kiinnitin riimunnarun ja laitoin sen kirtämään Luffen suusta. Ori oli ihmeissään suussa olevasta ketjusta ja maiskutteli outoa esinettä korvat luimussa.
Talutin Luffen takaisin tallille, jossa Kristell odotti kärsimättömänä Bardin kanssa. Kimo ori huokaili raskaasti, mutta ilahtui kun näki Luffen tulevan. Se nosti päänsä ja hörisi. - Pysähtyikö se tarhoille? Kristell kysyy. - Jep. Otin sille Vikin ketjuriimunnarun, pysyypä ainakin hallinnassa! naurahdin. Jatkoin matkaa ruunapihaton portille. - Tässä on poikien uusi koti. Yöksi otetaan ne sisään jos kiinni saadaan! Mutta Luffe ei viellä tarhaan juoksemaan mene. Me mennäänkin tekemään vähän muita juttuja rangaistuksena, sanoin.
Kristell päästi Bardin ruunapihattoon. Se ravasi vähän kauemmas, mutta palasi sitten aidalle, kun tajusi että Luffe ei tulekkaan mukaan. Talutin Luffen kentälle. Se kulki kuuliaisesti ja nätisti, mutta hieman pelokkaasti uutta esinettä kohtaan suussaan. Varoin vetämästä ketjusta, jotta ori ei saisi siitä heti huonoa kuvaa.
Aikani poikaa juoksuteltuani ja totutettuani enemmän ketjuun palkitsin orin päästämällä sen ruunapihattoon Bardin luo. Luffe laukkasi oikopäätä kaverinsa luo ja molemmat lähtivät tutkimaan uutta tarhaansa innoissaan. Lopulta ne jäivär paalille mutustelemaan heinää.
// Ensimmäinen mutta ei viimeinen hoito suosikki oripojalle <3
|
|