|
Post by Roosa Turunen on Jun 11, 2015 17:32:11 GMT -5
|
|
|
Post by Roosa Turunen on Jun 11, 2015 18:23:37 GMT -5
12.6.15 - Tutustumista puolin ja toisin
Odottelimme Tiinan kanssa tallin alapihalla huput päässä. Fiona oli vähän aikaa sitten soittanut että hän olisi kohta tilalla päin. Hän oli hakenut mukaansa Hvíturin uuden asukkaan. Islanninhevostamma Sagan. Meillä ei ollut hajuakaan minkälaisen ponin Fiona oli taas mennyt hankkimaan. Tiesin vain että se tuottaisi minulle lisää hommaa. Uusi tulokas olisi varmasti nuori hevosenalku ja saisin kouluttaa sen kuin monet muutkin Hvíturin hevoset. - Kauankohan Fionalla vielä kestää. Sen viisi minuuttia on kyllä mennyt jo alkuunsakkin, Tiina sanoo närkästyneesti. Ilma ei meinaan ollut mikään suotuisin. Tuuli kamalasti eikä varmasti tuullut etelästä. - Jaa a.. Fionan ajat harvoin pitävät ja hänen aika arvauksensa menevät kyllä yleensä ihan päin persuuksia, vastaan Tiinalle.
Piirsin saappaan kärjelläni hiekkaan ympyrää ja aloin olla jo luopunut toivosta. Fionan viisiminuuttia oli jo ainakin 15 minuuttia. "Saatana", ajattelen. Olisin tämänkin ajan voinut käyttää tehokkaasti aloittamalla työskentelyn Bardin kanssa. Huomasin sivusilmällä että Tiina alkoi olla jo kyllästynyt odotteluun ja vilkuili kännykkäänsä vähän väliä. Pian ajotieltä alkoi kuitenkin kuulumaan soran rahinaa renkaiden alla ja Fionan maasturi ilmestyi traileri perässään näkyviin. Huokaisin - vihdoinkin. Fiona ajoi viereemme ja hyppäsi auton ratista ulos. Nainen oli yhtä hymyä. - Luoja ette ikinä arvaa mitä löysin! Fiona innoitsee. Kerkeän ajattelemaan päässäni nuoren orin joka tulee kopista ulos hyppien ja pomppien valmiina nappaamaan jonkun kädestä hampaillaan kiinni. Se olisi niin Fionan tyylistä. - Löysitkö nuoren orin? Tiina kysyy. Miten hän ajattelikaan samaa kuin minä.. - Ihme kyllä en! Löysin jotain parempaa! Paljon paljon paljon parempaa, Fiona kertoo. Hän on edelleen yhtä hymyä vaikka mulkaiseekin meitä kumpaakin Tiinan kommentin johdosta.
Fiona kävelee trailerin luukulle ja avaa sen. Hän pujahtaa nopeasti sisään ja taluttaa ulos nätisti, neljällä jalalla kävelevän pienikokoisen islantilaisen ulos. Olen yllättynyt. Tamma, kauniisti käyttäytyvä eikä näytä miltään nuorelta pari vuotiaalta varsalta. - Saanko esitellä - Sætur Saga frá Aurora tutummin Saga. 15- vuotta ja loistava, Fiona luettelee. Tamma seisoo edelleen rauhassa Fionan vierellä ja ihmettelee ympäristöää. Olen hämmentynyt. Olen iloinen - kerrankin luotto ratsu alle heti. Saga käänteli päätään eri suuntiin. Se haisteli hajuja ja ihmetteli. Menin tutustumaan tammaan ja ojensin käteni sitä kohti. Saga haisteli sitä pitkään ja vaihtoi sen jälkeen Tiinan käteen. - Onpa se suloinen. Vähän erilainen kuin muut hevosesi, Tiina naureskeli. - Odotahan vain kun näät tämän ratsuna! Fiona hihkaisee, lykkää riimunnarun käteeni ja jatkaa: - Menen vaihtamaan vaatteet. Tutustukaa nyt ihmeessä.
Pyysin Tiinaa nappaamaan tamman varusteet auton takapenkiltä mukaansa. Itse talutin tamman talliin ja ensimmäiseen karsinaan. Sagan piti koko matkan ajan pysähdellä haistelemaan kaikkea mitä tielle osui. Seiniä, maata, ovia. Se kolusi koko karsinan läpi ennenkuin pystyi keskittymään siihen mitä minä tein. Otin harjan käteeni ja menin sen karsinaan. Saga haisteli minut taas läpi kotaisin. Harjasin sitä pitkin vedoin. Tamma nautti saamastaan huomiosta. Tiina nojaili karsinan oveen ja syötti pienelle hevoselle heppanameja samalla kun rapsutteli sen otsaa paksun harjan alta.
Toivoin sisimmässäni että pääsisin pian tutustumaan tähän tammaan paremmin sekä pääsisin sen selkään.
|
|