|
Post by Fiona on Jul 31, 2012 13:19:36 GMT -5
Asiakashevosten päiväkirja
Kaikille tallin asiakashevosille suunnattu yhteinen hoitopäiväkirja. Kun kirjoitat lisääthän alkuun päivämäärän ja hevosen nimen, jolle kirjoitus on osoitettu. Kiitos!
|
|
|
Post by Fiona on Aug 1, 2012 13:08:19 GMT -5
Viki , 11.12.2011 - Uusi ori Tallimme hijaisessa hämyssä, viimeisessä karsinassa ruunikko ori Viki katseli karsinan oven yli, kun hoidin Áppelsinaa tarhailukuntoon. Sen oli määrä mennä maastoon vuokraajansa kanssa ja asetin tammalle sadeloimen kuraa vastaan. Viimeöinen sade oli tehnyt lumesta pelkkää loskamössöä ja Áppelsinan oli turha mennä itseään likaamaan. Takaisin tullessani Viki tapitti minua vielläkin suurilla silmillään. Kävelin orin luo ja ojensin kättäni, jotta se voisi nuuhkaista. Viki puhalsi lämmintä ilmaa kämmenelleni ja meni sitten karsinan nurkkaan syömään heinänrippeitä. Kiipesin tallin kahvioon, joka on suoraan tallin yläpuolella ns. vintillä. Valitsin myymälästämme hienon Equestrian Prolta myyntiin tilaamani sinisen perusriimun. Kaivoin myyntitiskin takaa viellä tussin ja rustasin Vikin nimen riimun kääntöpuolelle. Tulin sitten takaisin talliin ja sujautin uuden riimun Vikin päähän. Kiinnitettyäni orin käytävälle hain sille viellä kevyen sadeloimen. Meillä kaikki loimet ovat jokaiselle islanninhevosellemme yhteiset, joten harjasin Hopen valkoiset karvat loimelta, ennenkuin puin sen Vikille. Ori seurasi minua kiltisti ala-tarhoilla tammojen ohi. Vein sen viereiseen tarhaan Hopen kanssa, joka ei ollut viellä päässyt muuttamaan ruunapihattoon, koska muita ruunia ei viellä ollut. Tammat sen sijaan majailivat jo yhdessä tammapihatossa, nytkin varmasti paalilla... Hope kyhjötti yksinään pihatossa ja katseli tulokasta uteliaana. Viki kömpi loskan läpi myös pihattoon, joka oli jaettu keskeltä kahteen tarhaan. Pihaton jakoi vain pari lautaa, joten Hope kurotti reippaasti päätään lankkujen yli Vikin suuntaan. Ori katsoi hetken oudoksuen Hopea, mutta meni sitten lähemmäs ja nuuhkaisi ruunaa. ~ p.s Viki on kasvattamassa talviturkkia
|
|
|
Post by Fiona on Aug 1, 2012 13:10:50 GMT -5
2.1.2012 - Ruunihallakko yllätys Oli kaunis päivä, päivä jota voisi sanoa kevään ensimmäisiksi päiviksi. Lunta ei ollut ja oli kuivaa, vettäkään ei siis ollut tullut. Tarhat olivat silti mutaiset ja jokapäivä sain hakea tarhasta mutapaakkuisen pullaponin. Aamusta olin tuttuun tapaani kiertämässä tammapihatossa. Suuri tarha uppoutui metsään ja jouduin rämpimään pusikossa hetken, ennenkuin löysin 6 tamman laumani. Kaikki seisoskelivat rintarinnan kuusikossa ja satunnaiset hevoset rapsuttivat toisiaan. Snjór oli kimo tamma, joka oli tullut meille vasta eilen. Sen kuljetus oli siirtynyt monella viikolla ja raukka parka oli matkannut meille Vaasasta uudenvuoden yönä. Olin laittanut tamman karsinaan aamupäiväksi, mutta iltapäivästä olin ottanut uuden tamman riimunnaruun ja lähtenyt tutustuttamaan sitä toisiin hevosiin. Vaikka tilallani oli monta tarhaa ilman hevosta, halusin laittaa sen jo varhain muiden mukaan. Aluksi tammat olivat vain haistelleet tulokasta ja antaneet sen tulla heti paalille. Muttakun lauman johtajatamma Lahja oli hokannut uuden tulokkaan, se oli antanut Snjór paralle kunnon juoksut jahdaten sitä siihen asti, että tajusi Snjórin olevan havittelematta johtajan asemaa. Snjór seisoskeli hieman erillää muista ja kyhnytti itseään puuhun. Laskin tammat ja lähdin sitten varmistamaan ala-tarhoille, jokaisessa tarhassa yksin tai kaksin asuvien hevosten kuntoa. Ruunatarhassahan ei ketään viellä ollut ja tilan ainoa ruuna Hope astusti orien malliin, erikseen omassa tarhassaan alhaalla. Saapuessani alas ja tienviereiselle ja ensimmäiselle tarhalle huomaan, että Viki on ainakin tallella. Ori oli kuullut tuloni ja ravasi vieraanvaraisesti luokseni aidalle. Ori nuuhkaisi vaatteitani ja puhalteli lämmintä ilmaa sieraimistaan kämmenilleni. Silitin orin turpaa ja lähdin jatkamaan kierrostani. Etna, joka tarhaili yhdessä Hopen kanssa, OK. Samoin Ljúfur ja Bardi, uudet orivarsani. Kävelin takaisin talliin ja siivosin loputkin karsinat. Minulle oli tulossa viellä tänään kaksi islanninhevosta ja karsinoiden olisi oltava puhtaita siihen mennessä. Juuri kun olin saanut viimeisenkin karsinan siivottua, kipattua lannat lattialuukusta lantalaan ja talikot paikoilleen Kristell tulee luokseni. - Gréta... se juoksee villisti ala-tarhoja ympäri! Kristell sanoo. En kerennyt kuin nappaamaan herkun mukaani ja juoksin oitis ala-tarhoille. Onnekseni Gréta oli ihmeellisesti saanut itsensä Ljúfurin tarhaan. Nuori oripoika katseli kummissaan tamman touhuja, kun sen heinäkasa hupeni huomattavaa vauhtia. Sain Grétan hallintaani ja talutin sen otsatukasta takaisin tamma pihattoon. Tutkin tarhan Kristellin kanssa ja löysimme tamman pakoreitin. Se oli hypännyt irtisaamansa ylälankun yli. Korjasimme aidan ja päätin mennä sitten kahville. Kuvassa Reeta ahmii pikku Ljúfurin heiniä. Voi parkaa!
|
|
satu
Uusi kävijä
Posts: 4
|
Post by satu on Aug 7, 2012 11:50:33 GMT -5
Hevonen vailla vertaa!Oi, niin ihana, valkoinen poni. Ponit olivat tarhoissaan yötä päivää, joten riimun ja riimunnarun haun jälkeen sain lähteä hakemaan valkoista issikkatammaa tarhastaan. Ilmasto osoitti jo yksyn merkkejä - oli melko kolea sää, puiden lehdet olivat kellastuneet. Ei, en kestä jos syksy tulee näin nopeasti! Olisin toivonut, että kesä olisi ollut pitkä, kuuma kesä, mutta se oli nähtävästi liikaa pyydetty. Minun piti kulkea tallilla syystakissa, jonka olin Horzesta ostanut. Ruskeissa, ruudullisissa ratsastushousuissani oli hieman mutaa. Sateen jälkeen ei ollut mukavaa tarpoa mutaisissa tarhoissa... Tallikenkänikin näyttivät 100 vuotta vanhoilta, vaikka ne olivat upouudet. Ujutin riimun Lumen päähän ja maiskautin issikan perääni. Lumi tepasteli vierelläni korvat hörössä. Harjasin Lumen perin pohjin. Lumi näytti nauttivan saamastaan huomiosta ja harjasinkin ponia pitkään, hyvin pitkään. Puhdistin myös kaviot ja selvitin Lumen takkuisen harjan. Hännässä oli hieman mutaa, tai oikeastaan koko ponissa oli mutaa. Harjauksesa kesti, mutta nautin siitä täysin siemauksin. Vein Lumen takaisin tarhalleen ja lähdin kotiin. Surkea tarina, joskus parempi Muttamuttamutta, 1HM
|
|
|
Post by Roosa Turunen on Aug 9, 2012 4:22:39 GMT -5
9.8.12 - Lahja
Fiona oli lähtenyt jo aikaisin islanninhevosnäyttelyihin. Hän halusi ehdottomasti etsiä tammoilleen Evm-sukuisia laatuoreja tulevien varsojen isäksi. Päätin omatoimisesti aikani kuluksi ratsastaa Lahjaa, josta oli tullut minulle jonkinlainen - öhömm suosikki. Olin tottunut ratsastamaan hankalia hevosia, mutta Lahjassa oli sitä jotain. Se ei ollut kuin kaikki muut pystyyn nousevat ja eteenpäinhaluttomat hevoset.
Hain rouvan tammojen pihattotarhasta, jossa se seisoi keskellä maahan levitettyä paalia. Muut hevoset olivat kauempana. Kafla otti askeleen lähemmäs heinää, toisen, kolmannen. Sen huulet hamusivat heinän korsia, mutta juuri kun se oli saamassa makoisaa mahantäytettä Lahja syöksähti toista tammaa kohti, saaden Kaflan tekemään äkkikäännöksen ja laukkaamaan takaisin turvalliselle alueelle.
Minua Lahja ei ajanut pois, kun ojensin sille leivänkannikan. Nappasin riimusta kiinni ja kiinnitin riimunnarun sen turvanympärille. Pelkäsin sen alkavan hyppiä matkalla hullunlailla - sehän ei halunnut pois "valtakunnastaan". Tamma seurasi minua hyvän matkaa ulos tarhasta. Käännyin laittamaan portin kiinni perässäni ja huomasin hevosten rientävän syömään paalilta. Nyt kun kuningatar oli lähtenyt, muilla oli vapaampaa.
Kiinnitin Lahjan keskelle käytävää kummaltakin puolelta. En halunnut tulla syödyksi. Harjasin ja hoidin tamman nopeasti, sillä tummat pilvet olivat enteilleet sadetta horisontissa. Halusin päästä nopeasti ratsaille, jotta kerkeäisi ratsastamaan edes hetken ennen sadetta. Satula vielä selkään ja sitten ulos. Nousen satulaan ja painan pohkeet kylkiin. Tamma hypähtää luimistellen liikkeelle. Se liikkuu tahmeasti pienen mäen alas ala-pihalle.
Ratsastan tietä eteenpäin katsellen taivasta. Sadepilvet siirtyvät aina vähän lähemmäs, mutta tuuli ei käy navakkana, joten kerkeän tekemään lenkkini. Päätieltä käännyn vasemmalle mukavalle hiekkapohjaiselle tielle, jossa naapuritilan isäntä ajaa suomenhevos ravuriaan. Kohta vastaan ratsastaa nainen kookkaalla ruunikolla ja perässä Tiina Hopella.
- Moi Tiina, sanon. Pysäytän Lahjan, joka jatkaa paikallaan steppaamista. Se huiskii hännällään ja nostelee jalkojaan kärsimättömänä. - Roosa terve! Olet lähtenyt Lahjan kanssa liikkeelle, Tiina sanoo ja jatkaa: - Tässä on Mia - Fionan kaveri. Tuli ratsastamaan kanssani lenkin Kassulla. - Kassuhan se onki, vastaan ja moikkaan nuorta naista. - Kohta alkaa varmaan sataa. Voisitko tallille mennessäsi sulkea yksityispuolen oven. Se oli näköjään unohtunut auki?
Kun vihdoin pääsimme rupattelu tauon jälkeen jatkamaan matkaa, Lahja oli kärsimätön. Se ei enään kulkenut tahmeasti vaan halusi jotain aivan muuta - juosta kovaa! Stoppasin tamman tarkistaakseni, että se kuulee apujani. Lahja ei ollut mielissään vauhdin hiipumisesta edelleen, vaan pidätteestäni huolimatta hypähti oudosti eteenpäin ja nosti laukan. Se kiisi tiellä niin, että sora lensi sen kavioista taakse.
Tein pidätteitä ja yritin pysäyttää tamman. Se ei kuunnellut apujani ollenkaan. Se vain laukkasi päättömänä mutkaista tietä. Istuin tiiviisti satulaan ja jarrutin painolla, että ohjasavuilla. Vauhti himmasi hieman, mutta laukka ei vaihtunut raviin. Päätin tehdä seuraavan siirron. Käänsin Lahjan pienelle ympyrälle seuraavalla aukealla alueella.
Se ei voinut olla kääntymättä, vaan laukkasi pienellä ympyrällä, joka pieneni edelleen. Se vaihtoi raviin, mutta yritti edelleen päästä pois kehästä huitomalla päällään. Viimein tein pidätteen ja tamma pysähtyi auken alueen keskelle. Se ei ollut edes hikinen, vaikka oli juossut juuri hullua vauhtia pidemmän matkan. Se ei puuskuttanut, vaan oli menossa uudestaan.
Samassa välähti ja kohta jyrähti. Käänsin Lahjan takaisin tallille ja nostin ravin. Emme ihan ehtineet tallille, enenkuin alkoi sataa. Olimme molemmat märkiä. Talutin Lahjan nopeasti tallin suojiin ja suoraan karsinaan. Lahja ei jaksanut ärtyillä enään hoitohetkessä, kun otin sen varusteet pois ja asetin lämpimän loimen sen selkään.
|
|
|
Post by Fiona on Jul 3, 2015 16:41:40 GMT -5
2.7.15 - Fiona, Lahja, Blikfaxa
Helle oli vihdoinkin saapunut luoksemme ja päivä oli aivan mahdottoman kuuma. Asteet olivat kivunneet aina 26 asteeseen asti ja auringossa oli varmasti vielä kuumempi. Sääliksi ihan kävi hevosia jotka joutuivat kestämään karvansa alla tälläisiä helteitä. Onneksi islantilais tammani saivat viettää päivänsä rauhassa suuressa metsätarhassaan jossa aurinko ei paljon porottanut suoralta taivaalta vaan puut suojasivat hevosia hyvin.
Olin lähtenyt päivittäiselle kierrokselleni tarkastamaan hevosia tarhoissaan. Tammapihatolla jouduin hetken etsimään tammojen laumaa sillä hevoset olivat lähteneet hellettä pakoon suuren tarhan kauimmaiseen nurkkaan. Sieltä kaikki tammat tapittivat minua ja seurasivat liikkeitäni. Laskin hevoset ja jatkoin toiselle suurelle metsätarhalle. Portilla jo heti vastaan minua tuli Miska joka seisoskeli varjoisan puun alla. Lähtiessäni etsimään muita tarhan asukkeja Miska seurasi minua hyvän matkan päästä aina muiden hevosten laumalle saakka. Kaikki hevoset kyhnöttivät ja möllöttivät aidan vieressä 100 metrin päässä portilta. Monte yritti hamuta aidan välistä pari ruohotupsua. - Monte, Miska, Geyssi, Luffe, Bardi ja Hösvir, luettelin hevoset hiljaisella äänellä. Kaikki olivat tallessa. Hyvä niin. Rämmin takaisin portille ja päätin seuraavaksi mennä tarkastamaan ala tarhat joissa yksityiset hevoset viettivät päiviään.
Parin pienemmän tarhan lisäksi ala-tarhoilta löytyy yksi suuri laidun jossa on kohtuu kokoinen pihatto. Olin päästänyt laitumelle kesälomaa viettämään Kassun, Unen, Pietun ja Renen sillä pienemmissä tarhoissa ei suojia paahtavalta kuumuudelta ollut. Kaikki hevoseni laidunsivat rauhallisesti ja tuloni huomasi vain pihaton luona seisoskellut Pietu. Rene ja Kassu laidunsivat kylkikyljessä kauempana. Niistä oli tullut kuin paita ja peppu siitä lähtien kun Kassu oli muuttanut Ruotsista vuokraajaltaan takaisin luokseni. Uni laidunsi yksin perimmässä nurkassa huiskien kärpäsiä hännällään matkoihinsa. Ruunalla oli päässään riimuun laitettava kärpäspanta .
Pietu käveli luokseni laiskasti ja tuli kyhnyttämään päätään rintaani vasten. Ori on välillä oikea lellivauva ja kaipaisi rapsutuksia vaikka koko päivän.
|
|